Pentujen kuulumisia 3vrk kohdalla

Tänään aloitin Bio sensor ohjelman, eli simppeli pentujen systemaattinen ja päivittäinen käsittelyohjelma, jolla luvataan vaikka mitä hienoa, parempaa hermoston kehitystä, vastustuskykyä yms. Epäilen et parhaat tulokset on tutkittu verrattuna ihan ”tynnyrissä” kasvattamiseen, mutta ei tästä missään tapauksessa haittaakaan ole.

Samalla tuli otettua pentujen painot. Isommat ovat tosi tasakokoisia 465-390-368-365 grammaa ja pikkuinen on todellinen rääpäle 137g mutta on kahdessa viime mittauksessa kuitenkin nostanut painoa. Mitään vikaa pennussa ei tunnu sinänsä olevan, terveen oloinen, ryömii ja osoittaa tahtoaan vinkumalla kuten muutkin ja syö enimmäkseen hienosti. Minipennun maha täyttyy toki nopeammin kuin muiden et ei hän toki yhtä paljon/pitkään syö kuin muut mutta muuten ei eroa. Pari viikkoa jaksettava odotettaa miten hänen käy. Henkisesti olen varautunut siihen että pentu ei selviä ja se oli sitten tarkoitus niin, mutta hän on kyllä niin reipas ja hellyyttävä, että tietenkin toivon parasta. Ajatukseni on kuitenkin että jos hän tästä selviää niin sen on tapahduttava ”luonnollisesti”, en anna lisäravintoa tai vie nesteytettäväksi tms.

Nappi voi tosi hienosti, syö valtavalla ruokahalulla, hoitaa pentuja hellästi ja kärsivällisesti. On hyväksynyt ne pari vierasta jotka käyneet tänään. Huolestuu asianmukaisesti jos pennut otetaan käsittelyyn, mutta ei murise tms vaan pyrkii ottamaan pennun takaisin suullaan ❤️. Nappi on tänään ollut jo vähän enemmän pentulaatikon ulkopuolella. Ulkoilut edelleen tosi lyhyitä, mutta kun pennut nukkuvat kasassa tyytyväisinä niin käväisee kyllä muuallakin.

Varhainen neurologinen stimulaatio ”Bio Sensor”

Tällainen hieno juttu oli mennyt minulta ohi, mutta onneksi Eija vinkkasi. Helppo pentujen ekojen elinviikkojen ”treeniohjelma”, jonka tulokset kuulostaa niin hyviltä että todellakin aion tätä noudattaa.

Pennut syntyvät niin keskeneräisinä, että ehkä ei tarkemmin ajateltuna ole yllätys että ympäristön vaikutus on isompi kuin mitä alkuun ajattelisi. Jenkeissä armeija on kehittänyt ohjelman koirien varhaisen neurologisen kehityksen tukemiseen. Ohjelman nimi oli alunperin ”Bio Sensor” ja sittemmin ”Super Dog”. Sitä on tutkittu melko laajasti ja todettu toimivaksi. Oikein ajoitettu sopiva määrä stimulaatiota (ei liikaa eikä liian vähän) antaa kauaskantoisia vaikutuksia mm. koiran stressinsietoon, immuunipuolustukseen ja jopa sydän- ja verisuoniterveyteen. Ehkä jos tästä ei olisi aika selkeitä tutkimustuloksia, niin tätä olisi hankala uskoa näin hyväksi.

Ohjelmassa stimuloidaan jokaista pentua lyhyesti kerran päivässä lyhyen ajan (aikaa ei saa ylittää) elinpäivinä 3-16, eli 2 viikon ajan. Jokaisen pennun kanssayksitellen suoritetaan seuraavat tehtävät:

  1. Kosketusärsytys: pennun varpaidenvälejä kutitetaan pumpulipuikolla 3-5 sekunnin ajan. Pennun ei tarvitse reagoida kutittamiseen.
  2. Pystyasento pää ylhäällä: pentua pidetään tukevasti molemmissa käsissä pää pystyssä 3-5 sekunnin ajan.
  3. Pystyasento pää alas: pentua pidetään tukevassa otteessa pää alaspäin 3-5 sekuntia.
  4. Selinmakuu: pentua pidetään kämmenillä selkämakuulla 3-5 sekunnin ajan. Pentu saa nukkua.
  5. Lämpötilaärsyke: pentu lasketaan vatsalleen kostean, jääkaapissa säilytetyn pyyhkeen päälle 3-5 sekunnin ajaksi. Pentu saa liikkua.

Toki mahdollista että ihan perus kotikasvatus tuo samansuuntaisia hyötyjä, että ohjelman edut paremmin tulevat esille jos verrataan täysin stimulaatiotta jätettyihin pentuihin, mutta esim. tuo kylmälle altistaminen ei kuulu siihen ”normaaliin” pentujenpyöritykseen ja voisin kuvitella että se nimenomaan vahvistaa pentujen sydäntä. Ehkä sillä on oma merkityksensä että luonnossakin pienet sudenpennut altistuvat erilaisille ympäristötekijöille?

Varhaisen neurologisen stimulaation kauden jälkeen alkaakin sosiaalistamiskausi ja tuolloin pennut toki jo liikkuvat ja näkevät ja tutustuvat itsekin ympäristöön. Tämä noin 16 viikkoiseksi asti jatkuva kausi on varmasti vähintään yhtä tärkeä jolloin myös varottava sekä yli- että alistimulaatiota.

Tämä juttu on hyvin lyhyesti ja vähän väsyneenä kirjoitettu lukemani artikkelin (Breeding better dogs: Early neurological stimulation) pohjalta, missä myös viitteet tutkimuksiin.