Napin tarvikkeet

Vaikka muissa asioissa olen taipuvainen hankkimaan aika paljon erilaisia vermeitä, niin Napilla on pieni setti hyväksi havaittuja luottokamppeita eikä hirveästi ole hifistelty.

Panta ja hihna

Alunperin Napilla oli Saksan Amazonilta ostettu Hunterin ihana punainen metallisojellinen kaulapanta ja siihen sopiva hihna, mutta sitten hihnan lukko yllättäen hajosi ja hankin tilalle Rukalta hihnan, joka oli Mustin ja Mirrin pisin tavallinen hihna ja samalla heijastavaa matskua, niin käyttöominaisuudet on kyllä aika täydelliset. Se on myös todella kevyt. Ainut miinus tulee siitä että hihna rispaantui aika nopeaan pinnastaan, ettei ehkä ole ikuinen tämäkään.

Vaaleanpunaisen hihnan kanssa ei punainen kaulapanta oikein sopinut ja ennen kaikkea vaihtotarve tuli kun pitkä turkki tahtoo huopua pannan alla vaikka Nappi ei hihnassa vedäkään. Kesällä kun tilanne oli näyttelyjen takia eniten päällä niin rupesin etsimään pyöreää puolikuristavaa nahkapantaa tilalle. Harmikseni ei kokonahkaista puolikuristavaa pantaa tuntunut löytyvän, mutta sitten näyttelyssä valitin asiasta Hollolan Nahkapajan standilla ja sanoivatkin ettei ole ongelmaa tehdä sellaista tilauksesta. Innostuin ja onnekseni hinta oli sama kuin muillakin pannoilla, sain mittojen mukaan tehdyn toivomassani värissä ja tämä on kyllä ollut ihan täydellinen! Panta oli uutena ehkä hitusen tiukka kun turkki oli paksuimmillaan, mutta ei onneksi ole liian löysä nyt lyhyessäkään turkissa ja nahkahan aina vähän venyy käytössä.

Rukan heijastava hihna (2m) ja Hollolan nahkapajan puolikuristava panta

Joskus on käytetty myös kaappeihin jääneitä noutajataluttimia, mutta vaikka ovat ihanan helppoja ja kevyitä, niin tavalliseen ulkoiluttamiseen eivät ole ideaalit kun koira välillä kulkee oikealla ja välillä vasemmalla. Noutajatalutin toimii parhaiten kun koira kulkee vain toisella puolella ja talutin sen mukaisesti laitettu päälle.

Peti

Petejä on ollut vuosien varrella erilaisia. Yksi parhaista oli sellainen keinonahasta oleva napakka neliö reunuksineen, mutta Napilla on ollut tällainen vähän korotettu ”memory foam” tyyppistä matskua oleva patja Zooplussalta. Eniten Nappi taitaa nukkua sohvalla, mutta tämä peti on kyllä ollut myös ihan tykätty, neljäs vuosi menossa. Petien kanssa voi herkästi käydä niin että vaikka kuinka on pohtinut valintaa niin koira ei siitä sitten syystä tai toisesta välitäkään.

Vesi- ja ruokakipot

Vesi- ja juomakippojen osalta suosikkejani ovat keraamiset, ne ovat kestäviä, helppoja pestä ja riittävän raskaita pysyäkseen paikallaan. Näiden alla on pidetty Ikeasta saatavaa halpaa kynnysmattoa lattian suojana.

Hoitotarvikkeita

Napin kasvattajan suosituksesta hommasin trimmerin Andikselta ja tämä on ollut ihan hyvä. Terät on Oysterin ja niitä voisi ehkä olla vielä pari lisää, mutta näillä on pärjätty. 10-terä ajaa lyhyeksi ja pienemmät numerot sitten jättää vähän pidemmäksi, mutta kovasti takkuun menneeseen eivät välttämättä tehoa. Pidän muita teriä viilennyksessä kylmäkallen päällä ja vaihdan terän aina kun rupeaa olemaan turhan lämmintä. Varsinaista trimmauspöytää ei ole. Tai ostin kyllä yhden, mutta totesin että on liian rimpula ja se on menossa palautukseen. Trimmi on tehty tavallisen pöydän päällä, minkä päällä liukuesteenä kumipohjainen eteismatto.

Kynsisaksissa minulla on 20v aikana kokemusta vain tästä yhdestä mallista eikä ole ollut tarvetta kokeilla muita, Miller’s forge on merkki.

Kuvassa saksien vieressä punkkien irrotusta varten ”punkkirauta”. Tämä hyvä vähän isompien punkkien irrottamista varten, pienistä vaikeampi saada otetta. Punkit pysyneet normaalielämässä tosin hyvin poissa ex-spot (tai vastaavalla) valeluliuoksella. Tällä hetkellä yleensä suositumpia taitavat olla Bravecto-tabletit ja Seresto-pannat. Itseäni kuitenkin inhottaa koiran elimistön kannalta ajatus nieltävästä lääkkeestä joka toimii monta kuukautta ja lisäksi olen ymmärtänyt että kotiin tulee kuolleita punkkeja tällä käsittelyllä. Punkkipanta taas ei pikkulapsiperheessä tunnu kovin miellyttävältä ajatukselta, joten olen mennyt sillä millä aiempienkin koirien kanssa ja hyvin on toiminut kun vaan kalenteriin laittaa muistutuksen seuraavasta käsittelystä.

Sakset on Rose Line Golden Touch. Saksiksi olivat todella edulliset mutta laatu ilmeisesti ok. Aika vähän kokemusta saksista ja käytön vähäisyys huomioiden varmaan Fiskarsit olisi ajaneet saman asian.

Shampoona on käytetty pääosin ihmisten Linna-shampoota. Koirien ihon pH on neutraali 7, joten jotkut ihmisten shampoista on ehkä teoriassa liian happamia, mutta Linna-shampoo on ok. Olen pessyt myös mäntysuovalla (!) kuultuani siitä vesikoirille suunnatun vinkin, mutta koska se ilmeisesti voi kellastuttaa vaaleita osia turkissa en uskaltanut enää kokeilla enempää. Mäntysuovan pH on myös korkea että senkään perusteella ei ideaali.

Muita oleellisia tarvikkeita ei taida olla käytössä. Tähän saa mielellään kommentoida alle omia parhaita vinkkejään ken haluaa.

Pohdintoja ruokinnasta

Paras tapa perehtyä aiheeseen on kirjoittaa siitä itse. Tollerien kanssa tiineen koiran ruokinta oli helppoa, annoin laadukasta pentunappulaa ja homma oli sillä selvä, kaikki meni hienosti ja priimaa tuli. Koirat söi aina heti kaiken mitä niille antoi. Nappi onkin ruokailun osalta aivan toista maata. Nappulat on olleet sen pääasiallinen ravinto. Laiska emäntä ja terve, vaikkakin ajoittain paastoava koira, niin en ole aiemmin edes miettinyt vaihtoehtoja. Nyt kun tiineyden noin alkupuolella tuli selvää ruokahaluttomuutta, niin iski pieni huoli että jotain muuta kokeiltava ja jostain muistin Mushit, että on olemassa helppo vaihtoehto raakaruokintaan ja kun se maistui, oli siistiä ja helppoa, niin sillä on jatkettu.

Olenkin pohtinut että kun kuivaruualla ruokittu tiineenä oleva narttu siirretään pentunappulalle, niin miten pitäisi toimia Mushin kanssa? Sain tähän hyviä vinkkejä Mushilta (kiitettävää asiakaspalvelua!), että piti ruveta itse tarkastamaan asioita ja kokoan ne nyt tähän niin jää itsellekin paremmin mieleen.

Suosituksena olisi Mushin täysravinnot mukaanlukien Vaisto Wild, jossa sinkkiä ilmeisesti paremmin kuin muissa ja noin 10% ravinnosta olisi hyvä olla kananmunaa, sisäelimiä, luita ja jotain Vainu-sarjan raakaherkkuja. Luuta sisältävät tuotteet pitää kuitenkin kaikki jättää pois pari päivää ennen synnytystä ja tämän perinataalivaiheen helpoin ratkaisu olisi varmaan juuri julkaistava Hellä-sarjan luuton täysravinto ja sitten voi taas palata Vaistoon. Tässä viimeisten viikkojen aikana ei ole tarvetta tarjota lisäkasviksia tms, vaan tavoite on pitää ruoka aika energiatiheänä, koska määrät eivät ison vatsan kanssa välttämättä ole niin isoja (Nappi toisaalta kyllä tuntuu jaksavan kun maku on kohdillaan).

Sinkistä luin, että vaikka sitä ilmeisesti saa täysravinnosta ja vielä hyvässä muodossa, niin sitä ehkä olisi syytä lisätä kuitenkin vaikka muiden ravinteiden luottaisikin tulevan muualta? Toisaalta liikakaan ei ole hyvästä niin ehkä riittää jos lisää poron osuutta (vaisto wild) ja sisäelinseosta. Tämä vaihtoehto itselle varmaan mieluisin.

Ainut lisä mikä toistaiseksi tuntunut niin hyvältä ettei uskalla ilmankaan olla on omega 3 DHA:ta sisältävä Nutrolin pentuöljy, jota suosittelen pennuillekin noin 6-12kk ikään asti. DHA:sta oli ihan hyvän kuuloisia tutkimuksia, joissa oli todettu että ravintolisää saaneet pennut olivat oppimiskykyisempiä kuin ne jotka ei sitä saaneet ja lisäksi se vähentää atopia/allergiariskiä. Hiirillä DHA vähensi myös eroahdistusta, mutta hiiritutkimuksien perusteella ei toki voi kovin paljon johtopäätöksiä tehdä.

Täytyy sanoa että niin laaja tämä ruokintapuoli tieteenalana vaikuttaa olevan, etten mitenkään ehdi ihan kaikkeen perehtyä. On vain luotettava riittävän hyväksi arvioimiini lähteisiin ja ajatella ettei näillä ohjeilla ainakaan ihan metsään mennä ja vaihtoehdotkin on niukat. Paraskin nappula on kuitenkin tehty ei-kotimaisesta epämääräisestä lihasta ja on vahvasti prosessoitua, että ainakin tiineelle nartulle ja kasvavalle pennulle haluaisi mielummin jotain parempaa vaikka toki samalla todettava että kaikki tähänastiset omat koirani ovat nappulalla kasvaneet ja kaikki ovat olleet erinomaisen terveitä. Ja sit olisi toki oma ruokavalio järkevä saada yhtä laadukkaaksi ja kuin koiran…

Ja juu, tämä blogi on niin pienelle yleisölle suunnattu, ettei todellakaan ole mitään kaupallista yhteistyötä kenenkään kanssa :-).

Varhainen neurologinen stimulaatio ”Bio Sensor”

Tällainen hieno juttu oli mennyt minulta ohi, mutta onneksi Eija vinkkasi. Helppo pentujen ekojen elinviikkojen ”treeniohjelma”, jonka tulokset kuulostaa niin hyviltä että todellakin aion tätä noudattaa.

Pennut syntyvät niin keskeneräisinä, että ehkä ei tarkemmin ajateltuna ole yllätys että ympäristön vaikutus on isompi kuin mitä alkuun ajattelisi. Jenkeissä armeija on kehittänyt ohjelman koirien varhaisen neurologisen kehityksen tukemiseen. Ohjelman nimi oli alunperin ”Bio Sensor” ja sittemmin ”Super Dog”. Sitä on tutkittu melko laajasti ja todettu toimivaksi. Oikein ajoitettu sopiva määrä stimulaatiota (ei liikaa eikä liian vähän) antaa kauaskantoisia vaikutuksia mm. koiran stressinsietoon, immuunipuolustukseen ja jopa sydän- ja verisuoniterveyteen. Ehkä jos tästä ei olisi aika selkeitä tutkimustuloksia, niin tätä olisi hankala uskoa näin hyväksi.

Ohjelmassa stimuloidaan jokaista pentua lyhyesti kerran päivässä lyhyen ajan (aikaa ei saa ylittää) elinpäivinä 3-16, eli 2 viikon ajan. Jokaisen pennun kanssayksitellen suoritetaan seuraavat tehtävät:

  1. Kosketusärsytys: pennun varpaidenvälejä kutitetaan pumpulipuikolla 3-5 sekunnin ajan. Pennun ei tarvitse reagoida kutittamiseen.
  2. Pystyasento pää ylhäällä: pentua pidetään tukevasti molemmissa käsissä pää pystyssä 3-5 sekunnin ajan.
  3. Pystyasento pää alas: pentua pidetään tukevassa otteessa pää alaspäin 3-5 sekuntia.
  4. Selinmakuu: pentua pidetään kämmenillä selkämakuulla 3-5 sekunnin ajan. Pentu saa nukkua.
  5. Lämpötilaärsyke: pentu lasketaan vatsalleen kostean, jääkaapissa säilytetyn pyyhkeen päälle 3-5 sekunnin ajaksi. Pentu saa liikkua.

Toki mahdollista että ihan perus kotikasvatus tuo samansuuntaisia hyötyjä, että ohjelman edut paremmin tulevat esille jos verrataan täysin stimulaatiotta jätettyihin pentuihin, mutta esim. tuo kylmälle altistaminen ei kuulu siihen ”normaaliin” pentujenpyöritykseen ja voisin kuvitella että se nimenomaan vahvistaa pentujen sydäntä. Ehkä sillä on oma merkityksensä että luonnossakin pienet sudenpennut altistuvat erilaisille ympäristötekijöille?

Varhaisen neurologisen stimulaation kauden jälkeen alkaakin sosiaalistamiskausi ja tuolloin pennut toki jo liikkuvat ja näkevät ja tutustuvat itsekin ympäristöön. Tämä noin 16 viikkoiseksi asti jatkuva kausi on varmasti vähintään yhtä tärkeä jolloin myös varottava sekä yli- että alistimulaatiota.

Tämä juttu on hyvin lyhyesti ja vähän väsyneenä kirjoitettu lukemani artikkelin (Breeding better dogs: Early neurological stimulation) pohjalta, missä myös viitteet tutkimuksiin.

Uudelleen ultrassa

Kun mahdollisuus oli, niin piti vielä treenata vähän ultran käyttöä ja tehtiin uusi tutkimus!

Eloisia pieniä hauvavauvoja näkyi nyt helposti, ehkä kolme toisella puolella ja neljä toisella? Voi olla enemmänkin toki (tai vähemmän ?), eli tämä oli aika villi veikkaus. Sukupuolista vielä vähemmän pystyi sanomaan ?.

Karri 5v oli mukana assistenttina. Kun kuuli mihin olen menossa halusi ehdottomasti tulla mukaan ja oli ihan innoissaan. Matkalla Karri mietti jo valmiiksi nimiä pennuille, siis sellaisia pentunimiä, mitä voidaan käyttää numeroiden sijasta heti alussa, virallisissa nimissä sitten onkin enemmän pohdittavaa.

Puolivälissä jo!

Huomion ja rapsutuksien tarve rupeaa olemaan ihan omaa luokkaansa! Napin vatsa tuntuu selvästi jo vähän pyöristyneen. Nappulat ei edelleenkään maistu mutta Mushin raakaruoka (täysravinto duo plus energy/sensitive) uppoaa helposti, joten sillä mennään ja on onneksi laadukasta, että kelpaa sillä pentuja kasvatella.

Lisää rapsutuksia!
Raollaan oleva silmä tarkkailee jos potentiaalinen rapsuttelija tulossa.
Hienoisesti pyöristynyt vatsa auringossa.