Tällä viikolla pennut täyttivät kuusi viikkoa ja oli isoja juttuja! Tiistaina käytiin eläinlääkärissä tarkastamassa pennut ja laittamassa mikrosirut. Reissu meni hyvin ja moitteitta! Ei ollut kuljetusboksia, mutta hyvin pärjäsivät takaluukussa eikä kukaan tipahtanut eläinlääkärin pihaan tms katastrofia vaikka nää on aika hulivilejä. Autossa ei kuulunut pennuista pihahdustakaan ja kotimatkalla haettiin vielä lapset päikystä ja eftiksestä.
Keskiviikkona sain laitettua kennelliitolle pentueilmoituksen ja lopulta päätettyä myös nimet. Ehti jo tulla ihan epätoivoinen fiilis että mitä jos en keksikään mitään kun en ole alunperinkään lähtenyt perinteisellä aakkossysteemillä nimeämiseen. Valitsin sitten lopulta tohtoriteeman kun nyt sekä äiti- että isäkoiran emäntä on alalla ja suurin osa pentujen tulevista omistajistakin. Rekisterikirjoja ei vielä ole mutta pennut löytyvät jo jalostustietokannasta ?.
Vasta tällä viikolla varmistui myös pentujen tulevat omistajat! Edellisillä kerroilla päätös on ollut selvä jo heti syntymän jälkeen mutta nyt oli ehkä useampi kysyjä ja taka-alalla toive että saisin kaikki pennut koteihin missä koirakokemusta pidemmältä ajalta entuudestaankin. Toki kaikki ottavat joskus ekaa koiraansa eikä pitkäkään koiratausta tuo automaattisesti varmuutta, mutta joka tapauksessa hiljaa hyvä tuli ja pennuille nyt kodit, jotka tuntuvat todella sopivilta! Lupsakasta ulkomuodosta huolimatta perro on aika vaativa pakkaus ja näillä pennuilla hyvä mahdollisuus oikeissa käsissä tulla ihania avoimia ja reippaita vesikoiria, sellaisia mitä tarvitaankin! En ole itse ilmiöön juurikaan törmännyt, mutta liian usein kuulee perrojen vähän huonosta maineesta, joka kovasti poikkeaa tavoitteesta. Rähisevän ja aran koiran kanssa arki on varmasti haastavaa!
